Puhun monikulttuurisuudesta, koska se on todellisuus, jossa elän

Julkaistu 29.11.2017. - Ajatusyhteys

Western dance -kurssi Kolkatassa

Millä sanoilla monikulttuurisuudesta puhutaan tänään?

Oma perheeni on monikulttuurinen. Lasteni perheet mukaan lukien siinä on jäseniä viideltä mantereelta ja seitsemästä etnisestä taustasta. Tämä on iso muutos edellisiin sukupolviin, joissa kaikki ovat olleet kantasuomalaisia. Muutos on avannut minulle uuden todellisuuden ja pakottanut ajattelemaan monia asioita uudella tavalla. Se on vienyt keskustelemaan Afganistanin sodasta, järjestetyistä avioliitoista Intiassa ja modernista arkkitehtuurista Chicagossa. Oma kokemukseni monikulttuurisuudesta on hyvin myönteinen.

Monikulttuurisuuteen liittyvä poliittinen jakolinja seurailee osittain liberaalien ja konservatiivien välistä jakoa. Samantapainen mielipiteitä jakava kysymys on suhtautuminen maahanmuuttoon. Maahanmuuttoliberaaleja on niin poliittisessa vasemmistossa kuin oikeistossa. Vasemmiston ja varsinkin vihreiden kannattajat ovat kuitenkin maahanmuuttomyönteisimpiä. Maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskritiikki eivät silti ole vain poliittisen äärioikeiston heiniä. Monikulttuurisuuden ideaa voivat arvostella myös maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuvat, kuten Pariisista Helsinkiin muuttanut kirjallisuuden tutkija Maïmouna Jagne-Soreau.

Yksi tällaisen arvostelun lähtökohdista liittyy yhdenvertaisuuden ihanteeseen. Kriitikkojen mukaan monikulttuurisessa yhteiskunnassa ihmiset eivät ole yhdenvertaisia, koska heidät erotetaan omiin lokeroihinsa oman kulttuuriinsa, kansallisuuteensa tai vähemmistönsä edustajiksi.

Tällaisen erottelun arvostelijat - kuten Jagne-Soreau - tarjoavat monikulttuurisuuden tilalle postnationalismia. Sen ideana on lakata näkemästä toiset ihmiset vain heidän kulttuurinsa ja etnisen taustansa kautta. Tämä ei tarkoita, että kulttuurierot kiellettäisiin tai häivytettäisiin. Postnationalistit hyväksyvät kaikki Suomessa asuvat kulttuurisesta, etnisestä tai uskonnollisesta taustasta riippumatta suomalaisiksi.

Postnationalistit arvostelevat monikulttuurisuutta siitä, että esimerkiksi somaleja, romaneja ja saamelaisia käsitellään omina ryhminään, sen sijaan että kaikki nähtäisiin yksinkertaisesti suomalaisina. Etnisiin eroihin perustuvalla monikulttuurisuusmyönteisyydellä on hyvä tarkoitus - se, että muita kulttuureja kunnioitetaan eikä syrjitä. Keittiön ovesta astuu kuitenkin toisenlainen syrjintä, jossa ihmisiä jaetaan valmiisiin leireihin: olet joko suomalainen tai sitten toisen kulttuurin edustaja.

Postnationalismin ansiona mainitaan vapautuminen nationalismin lieveilmiöistä, kuten suvaitsemattomuudesta, rasismista ja ääriajattelusta. On selvää, että tämä on ihannekäsitys ja että postnationalismi elää toistaiseksi enemmin ajatuksissa kuin todellisuudessa. Esimerkiksi yksikään puolue ei ole vielä ottanut sitä ohjelmaansa.

Jos postnationalismin ajatusta venyttää yli kansallisvaltioiden, tuloksena on kosmopolitismi. Siinä kaikki ihmiset hyväksytään maailmankansalaisiksi. Globalisaatiota kulttuurisista syistä vastustavat heräävät viimeistään tässä vaiheessa. He katsovat, että maailmankansalaisuuden idea vesittää eri kulttuurien omaleimaisuuden ja tasoittaa kaikki kulttuurierot talouden globalisaation vanavedessä. Siksi väitetään, että todellisen kulttuurisen moneuden ystävien tulisi vastustaa sekä globalisaatiota että sen kulttuurisesti jalostettua muotoa, maailmankansalaisuutta. Itse en voi tähän vastustukseen yhtyä. Oman perheeni todellisuus puhuu toista kieltä.

Kommentit:

Ihmisyys, inhimillisyys ja kulttuuri

Kirjoittanut Kristian Siikavirta 29.11.2017 09:56:51

Pidin kirjoituksen analyysistä. Asia jäi mietityttämään ja pohdin onko kulttuureissa eroja ja mikä on erojen merkitys?

Eroja varmastikin on. Itse ajattelen mutu-tuntumalla, että eroja selittää historiallinen kehitys erilaisessa luonnonympäristössä ja ihmisyhteisössä. Kaikki nämä seikat muuttuvat ja ovat muuttuneet. Siis kulttuuri muuttuu koko ajan.

Mikä on sitten erojen merkitys? Vähemmistöt haluavat ehkä korostaa eroja ja sementoida erot perustamalla valtion. Vähemmistöjen asemaa on katsottu välttämättömäksi suojata kansainvälisin sopimuksin. Kulttuurin erojen perusteella on helppoa vainota ja syrjiä ihan tänäpäivänäkin vaikka meillä on kohta jo älyautokin suhaamassa edestakaisin.

Käytännölliseltä kannalta kulttuurin käsite on minusta ongelmallinen. Ehkä vaan pitäisi kohdata ihminen ihmisenä. :)

Nämä seikat panevat miettimään mitä ihmisyys oikeasti on ja miksi niin inhimillinen käytöksemme on joskus niin rumaa ja väkivaltaista ja tuhoisaa.

Kristian

Biologia ja perustarpeet

Kirjoittanut Tommi Lehtonen 29.11.2017 10:33:09

Hei Kristian! Osut naulan kantaan. Kulttuurin käsite on sumea ja monitahoinen ja sitä voidaan käyttää niin mukaan ottamiseen kuin pois sulkemiseen. Se, mikä ihmisiä ainakin yhdistää, on biologia ja perustarpeet. Eri kulttuurit ovat niihin nähden päällysrakennetta.

Jatkan keskustelua

Kirjoittanut Esa Hyyryläinen 29.11.2017 11:00:14

Mielenkiintoinen, mutta samalla vaikea kysymys. Vaikka haluaisi Kristianin esittämään tapaan kohdata ihmisen ihmisenä, niin ei kulttuuria voi kirjoittaa ulos kuviosta. Se selittää kyllä yhtä jos toista vuorovaikutuksessa ilmenevää. Muistan hyvin ensimmäiset ulkomaalaiset maisteriohjelman opiskelijat, joille opettajan mallini oli vaikea nieltäväksi. Istuin pöydällä, heiluttelin jalkojani, kerroin juttujani, ja ainakin yritin olla pitämättä suurta välimatkaa opettajan ja opiskelijoiden välillä. En todellakaan pelannut niillä kulttuurisilla säännöillä joilla monet heistä olivat tottuneet pelaamaan. Tein sen osin tahallani, osin ihan tietämättömyyttäni.

Teen samaa edelleen tahallani, koska tänne ei kenenkään kannata tulla yrittämään tehdä asiat kuten on tottunut. Tietämättömyys on pikku hiljaa vaihtunut suurempaan ymmärrykseen siitä miten erilaiset kulttuuriset säännöt meitä ohjaavat. Se ei kaikin osin ole ollut itselle helppo tie, koska vastaan on samalla tullut paljon sellaista jota en voi omista arvoistaan ja kulttuuristaan käsin millään hyväksyä. Maailmaa sellaisena kuin se joskus oli, ei ole enää. Monikulttuurisuus on arkipäivää. Se on ilman muuta rikkaus, mutta kaiken kulttuurisen rikkauden keskelläkin huoliakin riittää. Olen huomannut olevani ”kaappikonservatiivi”, jonka on vaikea hyväksyä se että yritämme sopeutua monikulttuurisuuteen kyseenalaistamalla tapojamme ja instituutioitamme. Ei toisen kulttuurin arvostaminen voi oikeastaan edellyttää sitä, että me kohta kohdalta dissaamme omaamme. Se taitaa olla jopa toisinpäin. Vain se joka osaa arvostaa omaa kulttuuriaan voi kunnolla ymmärtää mitä joku toinen kulttuuri on jollekin toiselle ihmiselle. -EH-

Ihminen napojen välissä

Kirjoittanut Arto Isosaari 29.11.2017 11:37:58

Hämmentävää miten tämä muistuttaakin sukupuolten välisestä tasa-arvosta, kasvatuksesta ja kohtelusta käytävää keskustelua. Voisiko tähänkin tarjota sensitiivisyyttä ja neutraalia lähestymistapaa vai hävittääkö se enemmän kuin tuo ja luo uutta?

Kuunnella ja ymmärtää

Kirjoittanut Tommi Lehtonen 30.11.2017 17:31:37

Hei Arto! Toisen kunnioittamista, halua kuunnella ja ymmärtää, mitä toinen sanoo ja miksi, tarvitaan ilman muuta myös monikulttuurisuutta ja maahanmuuttoa koskevassa keskustelussa. Lisäksi tarvitaan valmiutta muuttaa omia käsityksiä, jos sille on hyviä perusteita. Muuten keskustelu on turhaa ja tuloksetonta. Se, että voi ymmärtää toisen lähtökohtia ja huolen aiheita, ei tietenkään tarkoita, että ymmärtäjän itsekin pitää välttämättä omaksua toisen lähtökohdat.

Kommentoi:

*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 29.11.2017 - Verkkotoimitus
Login