Paradoksien välttelemisestä niiden keskellä johtamiseen

Julkaistu 31.03.2017. - Hallinnon tutkija

Tällä kertaa Hallinnon tutkija pohtii organisatoristen paradoksien vaikutuksia niiden johtamiseen.

F. Scott Fitzgeraldin mukaan älykkyydelle hyvä testi on se, että pystyy säilyttämään toimintakykynsä, vaikka mielessä on yhtä aikaa kaksi vastakkaista ajatusta. Tuon testin voi muuntaa myös organisaatioiden ja niiden johtamisen maailmaan. Tämän päivän organisaatio on usein ainakin kahta vastakkaista ideaa työstävä organisaatio. Siinä kun aikaisemmin pyrittiin välttelemään vastakkaisten ideoiden luomia organisatorisia paradokseja, nyt eletään ja toimitaan paradokseissa, ja varmaan myös osin paradokseista. Minulle tutkijana tärkeimpiä paradokseja ovat olleet erilaiset hybridiorganisaatiot, lähinnä sellaiset jotka yhdistelevät julkisen ja yksityisen toiminnan piirteitä luovalla tavalla. Olen kuitenkin laventamassa muihinkin organisatorisiin paradokseihin.

Organisatorisia paradokseja ei ole mitenkään vaikeaa löytää. Pikemmin näyttää olevan niin, että on vaikeaa löytää organisaatioita, joihin ei paradokseja kiinnity. Aika tyypillinen paradoksien lähde ovat institutionaaliset logiikat. Esimerkiksi perinteisen yliopistomallin institutionaalinen logiikka on toisenlainen kuin viimeisimmän yliopistolain mukana juurrutetun mallin institutionaalinen logiikka. Samalla tavalla valinnanvapauden mukana sote-uudistukseen tullut institutionaalinen logiikka on erilainen kuin palveluiden ja voimavarojen integraation perustuva institutionaalinen logiikka, jolla lähdettiin sote-uudistuksessa liikkeelle. Sekä yliopistoissa että sote-uudistuksessa asuu paradoksi, joka lopulta syntyy siitä, ettei kumpikaan institutionaalinen logiikka väisty toisen tieltä, vaan ne vaikuttavat rinnakkain.

Audia, Locke ja Smith (2000) nostavat esille erittäin mielenkiintoisen organisatorisen paradoksin tutkittuaan ison toimintaympäristön muutoksen kokeneita organisaatioita. Tämän menestyksen paradoksin ytimessä on se, että menestyksellisesti toimineen organisaation menestyksen tekijät ovat samalla myös ne tekijät, jotka voivat suistaa sen menestyspolultaan pois. Sanon tässä kohdassa Nokia, niin ymmärrätte mistä on kyse. Vastaavasti pitkään menestymättömästi toimineen organisaation tulevan menestyksen tekijät voivat löytyvät sen menestymättömyydestä.

Koska paradoksit voidaan aina kokea ongelmalliseksi, niitä yritetään usein ratkaista. Juuri tätä ei kuitenkaan kannattaisi lähteä tekemään, sillä ratkaisuyritys voi tuhota paradoksin luoman potentiaalin. Uudella tavalla ajatellen niissä on edelleen haasteita ratkottavana, mutta ei samalla tavalla ongelmaa. Audian, Locken ja Smithin tarjoama ohje päättäjille menestyksen paradoksin osalta on selkeä. Älkää katsoko liikaa taaksepäin aikaisemman menestyksen tekijöihin, koska se ei ole tae menetyksen jatkumisesta. Kuunnelkaa mieluummin kriittisiä ääniä, sillä heillä voi olla avaimet uudenlaiseen menestykseen. Tämä on hyvä neuvo, mutta toki siinä on toinen paradoksi kohdattavana. Kriittisten äänien joukosta pitäisi löytää se potentiaalisin kritiikki ja jättää muu mölinä kuulematta. Mutta eihän kukaan toki ole johtamista helpoksi väittänytkään. Sitä ei siis ole missään nimessä paradoksien keskellä johtaminenkaan.

EH

Kommentit:

Toisaalta ja toisaalta

Kirjoittanut Pirkko Vartiainen 02.04.2017 10:30:36

Paradoksien maailma on osa yhteiskuntaa ja ihmistä. Tieteen maailmassa paradoksien tunnistaminen ja hyväksyminen on siitä jännä, että ilmiöön suhtautumisessa on tieteidenvälisiä eroja. Yhteiskuntatieteitä syytetään joskus epätieteetki, koska yhteiskunnallisten ja organisatoristen ilmiöiden ymmärtämisessä voimme antaa vastauksen, joka sisältää näkemyksen "toisaalta ja toisaalta".

Vastaan edelliseen

Kirjoittanut Esa Hyyryläinen 03.04.2017 08:32:20

Meiltä yhteiskuntatieteilijöillä, siis kaikilta jotka käyttävät yhteiskuntatieteiden menetelmiä, ei juuri ole varmuutta tarjolla, koska se mitä me sanomme on niin pitkälle kiinni lähtökohtaisista oletuksistamme (esim. perusymmäärrykset ihmisesta, organisaatiosta, päätöksenteosta, politiikasta ja em. ilmiöiden tutkimuksen tavasta). Itseasiassa se tutkija joka varmuuteen päätyy, elää itsepetoksessa, jonka käyttövoimana on se kaikki minkä hän olettaa kuvasta pois.

Paradoksien kautta aukeaa mahdollinen uusi tie monien perusoletusten kyseenalaistamiseen. Sillä tavalla tämä "epätieteemme" edistyy. Minusta siinä on hyvää se, ettei tässä vaiheessa ole mitään varmuutta siitä mihin se tie johtaa. Se ei ahdista minua, vaan pikemmin sytyttää. Siksi kai olen yhteiskuntatieteilijä. -EH-

Mitä on institutionaalinen logiikka?

Kirjoittanut Tommi Lehtonen 03.04.2017 15:00:39

Yhdellä ja samalla instituutiolla tai organisaatiolla voi olla erilaisia tavoitteita, esimerkiksi laadullisia, määrällisiä ja taloudellisia. Eri tavoitteita voidaan saavuttaa eri keinoilla, ja eri tavoitteiden saavuttamiselle on erilaisia mittareita.

Monilla (ellei useimmilla) organisaatioilla on monia eri tavoitteita. Sitä paitsi virallisten tavoitteiden lisäksi organisaatiolla voi olla monia epävirallisia tavoitteita. Esimerkiksi eri henkilöstöryhmillä voi olla omia tavoitteitaan, joiden suhde organisaation virallisiin tavoitteisiin voi olla sitä sun tätä.

Tämä kaikki on hyvin arkipäiväistä. Onko tässä sitten jotain paradoksaalista?

Miguel de Cervantesin Don Quijote on arvioitu maailman parhaaksi romaaniksi. Sen toisessa osassa, luvussa 51 esitetään seuraava paradoksi:

Eräällä seudulla oli voimassa seuraavanlainen laki: Jos joku aikoo ylittää sillan, hänen täytyy vannoa vala koskien matkansa syytä ja päämäärää. Jos hän vannoo totuuden, annettakoon hänen ylittää silta. Jos hän taas valehtelee, tuomittakoon hirtettäväksi. Kerran eräs mies vannoi valan ja sanoi, että valan takia hänet hirtetään. Pitäisikö mies hirttää vai vapauttaa? Jos mies hirtetään, hän vannoi totuudenmukaisesti, ja lain mukaan hänet pitäisi vapauttaa. Jos taas häntä ei hirtetä, hänen valansa oli väärä, jolloin hän lain mukaan ansaitsee kuolemanrangaistuksen.

Tämän perusteella paradoksin tunnusmerkki on, että vastakkaisia menettelytapoja mahdollistavassa tavoitteessa (esim. toden puhumisessa tai valehtelussa) onnistuminen väistämättä johtaa toisessa tavoitteessa (esim. oikeuden toteutumisessa) epäonnistumiseen. Veikkaisin, että todelliset organisaatiot eivät ole ihan näin paradoksaalisia.

Vastaan edelliseen

Kirjoittanut Esa Hyyryläinen 03.04.2017 15:16:42

Se miten paradoksaalisia todelliset organisaatiot ovat, on lopulta empiirinen kysymys. Palataan siihen joskus kun olen ehtinyt tutkimuksessa vähän pidemmälle.

Olet tuossa viimeisessä kappaleessa sen jäljillä mitä ajoin takaa. Julkisten ja yksityisen organisaatioiden piirteitä yhdistelevissä hybridiorganisaatioissa paradoksi on se, että on kaksi toisilleen pitkälti vastakkaista kriteeristöä menestykselliselle johtamiselle. Ei kuitenkaan ole mahdollista jättää jompaa kumpaa huomioimatta. Se on iso haaste johtamiselle.

Paradoksien olemassaolo, tai vastakkaisten tavoitteiden, ei ole tässä se uusi juttu. Se on arkipäivää niinkuin toteat. Uutta on, jos jotain uutta on, se kuinka tämä otetaan huomioon johtamisessa. Ovatko esimerkiksi vastakkaiset menestyksen kriteerit ongelma, joka hakee ratkaisujaan vai pikemmin mahdollisuus johonkin uuteen? Yritän vaiheittain muuttaa ajattelutapaani siihen suuntaan, että hyväksyisin sen ettei niissä ole ongelmaa. Se ei ole ollut helppoa. Olen saanut koulutukseni myötä rationaalisuutta korostavan ja ratkaisukeskeisen perusymmärryksen organisaatioista ja niiden johtamisesta. Se tekee uudelleenajattelusta nyt vaikeaa. -EH-

Virtuaalitiimityö ? Mitä se on...

Kirjoittanut Tero Vartiainen 03.04.2017 15:26:35

Myös tietojärjestelmätieteissä on tutkittu alan ilmiöitä paradoksien (kuten myös rakenteellisten jännitteiden) kautta. Dubeen ja Robeyn (2008) artikkelin lukeminen virtuaalitiimityön paradokseista oli silmiä avaavaa ja jopa ”älyllisesti viihdyttävää”. Virtuaaliprojektia ei voi vetää onnistuneesti läpi face-to-face-projektin opein vaan paradoksit tulee ymmärtää ja toimintatapoja tulee sovittaa virtuaaliprojektin ominaisuuksiin sopivaksi. Kopioin seuraavaksi artikkelin abstraktista viisi paradoksia ja sitten lähde.

”(1) virtual teams require physical presence; (2) flexibility of virtual teamwork is aided by structure; (3) interdependent work in virtual teams is accomplished by members' independent contributions; (4) task-oriented virtual teamwork succeeds through social interactions; and (5) mistrust is instrumental to establishing trust among virtual team members.”

Dubé, L. and Robey, D. (2009), Surviving the paradoxes of virtual teamwork. Information Systems Journal, 19: 3–30. doi:10.1111/j.1365-2575.2008.00313.x

Jatkan

Kirjoittanut Esa Hyyryläinen 03.04.2017 15:32:28

Kiitos tästä lisäyksestä, joka avartaa maailmaani uuteen suuntaan. Tästä nousee esille myös olennainen paradoksitutkimuksen piirre, josta muutkin ovat raportoineet. Vastakkaiset piirteet ovat jossain määrin toisistaan riippuvia, vaikka ovatkin vastakkaisia. -EH-

Paradoksit rakentavat johtajuuskulttuuria

Kirjoittanut Annastiina Mäki 03.04.2017 15:36:26

Paradokseista on moneksi. Omassa väitöstutkimuksessani paradoksit toimivat asiantuntijaorganisaatioiden johtajuuskulttuurin tulkkeina. Paradokseista totisesti löytyy luovaa potentiaalia! Väitöstilaisuus Vaasassa 20.4.

Asiantuntijaorganisaation johtamisesta

Kirjoittanut Esa Hyyryläinen 04.04.2017 08:32:16

Asiantuntijaorganisaatiota vaikeampaa johtamiskohdetta tuskin onkaan, ja monet merkit viittaavat siihen, että vaikein asiantuntijaorganisaatio johdettavaksi on yliopisto. Minä löydän blogeihini irrationaalisuudesta yms. rationaalisuuden poikkeamista helpoiten esimerkit tutkimuksista, jotka tarkastelevat vaikeiden asiantuntijoiden johtamista. Kun perinteinen johtajan ja alaisen asymmetria on tiedonhallinnan osalta kääntynyt asiantuntijaorgansiaatiossa pääalaelleen, se on johtamiselle ja johtajuudelle aikamoinen haaste. Täytyypä tutustua siihen mitä sinä Annastiina olet saanut siitä irti. Onnea väitökseen näin etukäteen. -EH-

Asuantuntijatyön johtamisen jännitteistä...

Kirjoittanut Annastiina Mäki 04.04.2017 17:35:26

Kiitos Esa! Odotusta jo ilmassa. Nuo tiedonhallinnan muuttuvat valtasuhteet tuottavat tosiaan kiintoisia jännitteitä kompleksisen asiantuntijatyön arkeen ja ihmisten johtajuusodotuksiin, mm. autonomian-kontrollin, keskustelun-selkeyden, ison kuvan - siiloissa toimimisen välistä ristivetoa ja konkretisoituvat myös kehittäjänä tekemissäni havainnoissa.Moni asia näyttää myös kytkeytyvän osallisuuden kokemukseen. Väitöskirjan linkki saatavilla 10.4. Tai jos kalenterirakoa, niin tervetuloa paikan päälle (Tritonia, nissi).

Kommentoi:

*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 31.03.2017 - Verkkotoimitus
Login