Eipä aikaakaan niin kauhistus – voi sotea

Julkaistu 29.06.2017. - Ihmisen ääni

susi.jpg

Näin kesäaikaan luetaan yleensä romaaneja. Agatha Christien yksi monista suomennoksista on nimeltään ”Eipä aikaakaan niin voi kauhistus”. Kirja on ihan tyypillistä Agathaa, joskin jutun pääselvittäjinä eivät ole neiti Marple tai Poirot, vaan Tommy ja Tuppence. Sote-järjestelmän ja johtamisen tutkijan ei nyt tarvitse tukeutua Agathaan, kun sote-uudistus tuottaa tuhansia sivuja monimutkaisia juonenkäänteitä ja poliittista peliä sisältäviä tekstejä. Harmillista on kylläkin se, että sote-uudistuksen Tommy ja Tuppence ovat hukassa. Tähän rooliin eivät ole kelvanneet asiantuntijat tai muut uudistuksen heikkouksia osoittaneet tahot.

Pakko kuitenkin todeta, että eipä aikaakaan niin voi kauhistus – jälleen kerran. Kauhistus ei johdu siitä, että itse uudistus ja sen tarve olisi kauhistuttava, vaan siitä, että mitään ei ole opittu uudistuksen vuosia kestäneestä historiasta. Päättäjien tietynlainen ylimielisyys, epätarkoituksenmukainen sinnikkyys ja suoranainen piittaamattomuus argumenteista, jotka eivät myötäile heidän omia näkemyksiä ovat osa tätä vuosikausia kestänyttä prosessia.

Tutkiessamme yhteiskunnan pirullisia ongelmia olemme usein päätyneet toteamaan, että sote-uudistus on niin sanottu pirullinen ongelma, jonka ratkaiseminen vaatii paljon enemmän kuin mitä poliittinen tahto voi tarjota. Usein pirulliset ongelmat kesytetään esimerkiksi siten, että ei sallita ongelman ratkaisemiselle sen vaatimaa perusteellista puntarointia. Tämä on käynyt toteen myös sotessa. Lisäksi sote-uudistuksen ratkaisujen kesyttäjänä on toiminut vahva poliittinen intressi, joka kytki yhteen maakuntauudistuksen, valinnanvapauden ja pakkoyhtiöittämisen vieläpä hyvin tiukoilla aikatauluilla ja määräpäivillä.

Mitä tapahtuu kun ongelma kesytetään? Churchmania mukaillen:

…it tames the growl of the problem wickedness: so that the problem no longer shows its teeth before it bites”.

Eli, kesyttäminen peittää pirullisuuden ja uudistuksen ongelmat puraisevat ilman murinaa ja hampaiden näyttämistä. Sote-uudistuksessa perustuslakivaliokunta on joutunut jo useaan otteeseen toimiaan tahona, joka puraisee uudistusta nilkkaan. Tänään tuo puraisu oli kunnon haukku.

Perustuslakivaliokunta vaatii siis monia isoja muutoksia. Hallitus kuitenkin toteaa, että uudistuksen aikataulu pitää. Miten se on mahdollista? Eikö nyt kannattaisi valmistella lakiluonnos niin, että vältetään tulevat puraisut.

Kommentit:

Otan kantaa

Kirjoittanut Esa Hyyryläinen 20.07.2017 13:28:10

Arto Kivimäen mainiossa latinankielisiä fraaseja opettavassa kirjassa Primus motor: Johtamistaidon latinaa (Karisto 2002) on tähän sopiva toteamus: Cuiusvis est errare, nullius nisi insipientis in errore perseverare. -EH-

Kommentoi:

*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 29.06.2017 - Verkkotoimitus
Login