Nuorten taloudenhallinta kuviteltavissa olevissa maailmoissa

Julkaistu 06.09.2017.

Kävin päiväseltään Helsingissä osallistumassa minulle rakkaan Mun Talous- verkoston päätösseminaariin. Toivottavasti rahoittajat ovat niin viisaita, että myöntävät tälle tärkeälle hankkeelle jatkorahoitusta! Olin fiksujen panelistien seurassa puhumassa mm. käteisen katoamisesta, tuuppaamisen merkityksestä taloudenhallinnassa ja positiivisesta luottorekisteristä. Oman paneelini jälkeen alkoi toinen, jossa puhuttiin nuorten taloudenhallinnasta ja talousneuvonnan roolista.

Kuten usein oman esiintymisen jälkeen, keskittyminen ei ollut ihan parasta ja kaiken lisäksi jouduin lähtemään kesken pois ehtiäkseni Vaasan junaan. Jotain ilmeisesti jäi kuitenkin mieleen, koska junassa istuessani koin vahvaa tarvetta kirjoittaa jotain ajatuksia ylös, joita nyt jaan näin blogin muodossa.

Jälkimmäisen paneelin esiintyjät vaihtelivat nuorten osakesäästäjien edustajista syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa työskenteleviin. Paneelissa tuli mielenkiintoisella tavalla esiin, kuinka erilaiset eväät nuoret voivat taustastaan riippuen saada taloudenhallinnalleen. Joissain perheissä lapset ja vanhemmat saattavat yhdessä miettiä lapsilisien optimaalisia sijoitusstrategioita. Vihreiden varapuheenjohtaja Maria Ohisalo taas mainitsi, että hänen perheessään vuokralla-asuminen oli ainoa mahdollisuus ja omistusasuminen lähipiirissä epätavanomaisempaa. Jossain kolmannessa perheessä ehkä ei ole edes mitään pysyvää asuntoa, vaan asumisjärjestely hoituu erilaisin tilapäisratkaisuin ja ehkä myös turvakoteja hyväksikäyttäen. Osa hankkeessa mukana olevista järjestöistä keskittyy asunnottomien nuorten vuokra-asumisen edistämiseen.

Ajatellaan sitten tyypillistä taloudellisen lukutaidon ongelmaa, niin kuin se taloustieteellisessä kirjallisuudessa esitetään. Taloudellisessa mielessä ihminen ei voi tehdä paljoa parempaa päätöstä kuin sijoittaa osakkeisiin nuorena ja sen jälkeen antaa niiden nousta arvossaan. (Paitsi hankkia kaupallisen tai tekniikan alan korkeakoulutuksen, jota jostain syystä oman talouden oppaissa ei useinkaan korosteta.) Talousgurujen rakastama korkoa korolle ilmiö takaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, kuten downshiftauksen varhaisessa keski-iässä ja eläkepäivät Portugalin auringossa. Mutta harva 18-30 vuotias itsenäisesti, ilman perheen apua tai painostusta, sijoittaa osakkeisiin. (Myönnän: en itsekään tehnyt niin tuossa ikähaarukassa). Miksi? Jotkut tarjoavat selitykseksi vähäistä tietämystä, toiset heikkoa itsekuria, kolmannet kuluttamista suosivaa ilmapiiriä.

Minussa tuo paneelikeskustelu vahvisti sellaista ajatusta, että kyse on siitäkin, millaisia tulevaisuuden maailmoja henkilöt kykenevät kuvittelemaan itselleen. Taloudenhallinnassa on usein kyse nykyisestä kulutuksesta luopumisesta tulevan kulutuksen hyväksi. Tämä on mahdollista vain, jos henkilöt kokevat tulevaisuutensa sellaiseksi, että siihen kannattaa tänään panostaa. Tilapäisissä pätkätöissä elävällä nuorella tämän päivän haasteista selviämiseen saattaa mennä kaikki energia, jolloin ajatus pidemmästä aikavälistä ei vain mahdu aikahorisonttiin. Asunnottomalla ja työttömällä nuorella tilanne on tietysti vielä synkempi. Ne, jotka ovat kasvaneet perheissä, joissa osakeomistus on arkipäivää, näkevät taloudenhallinnan vaihtoehdot paljon laajempina kuin ne, jotka ovat ehkä joskus kuulleet osakkeista, mutta eivät miellä niitä todellisiksi vaihtoehdoiksi.

Ei ole mitään determinististä syytä, miksei erilaisista perhetaustoista voisi tulla hyviä oman talouden hallitsijoita. Kuitenkin nuorten perhetausta ja tulevaisuudenusko antavat heille erilaiset lähtökohdat, ja niitä ei ole helppoa tasoittaa sen paremmin koulussa kuin muullakaan talousvalistuksella. Tehtävän vaikeus ei kuitenkaan poista tarvetta yrittää. Ehkä tärkeää on ensin luoda usko parempaan huomiseen ja sen jälkeen osoittaa työkalut sen saavuttamiseen, mukaan lukien taloudenhallinnan välineet. Tässä asiassa monet Mun talous- verkoston parissa toimivat järjestöt tekevät erinomaista työtä.

Kommentit:

Nuorten taloudenhallinta - tunne ensin

Kirjoittanut Arja Kuusisto 11.09.2017 13:04:29

Kiitos oivaltavasta kirjoituksestasi! On todennäköistä että yksilöiden vastuu omasta taloudellisesta tulevaisuudestaan vain kasvaa. Asia on siis tärkeä, jos pidämme julkisen vallan tehtävänä eriarvoisuuden tasoittamista.

Kirjoitus herätti mielessäni ajatusen koulun roolista: Nuorten perhetausta on varmasti tärkein yksittäinen nuorten taloudenhallintakykyyn vaikuttava tekijä, ja olen samaa mieltä, tätä ei ole helppo tasoittaa koulussa. Tahtoisin kuitenkin uskoa, että monella opettajalla on edelleen hyvin merkittävä rooli nuoren kasvun tukijana. Ne nuoret jotka hyötyisivät eniten opettajan tuesta taloudenhallinnan saralla, eivät ehkä kaipaa ensisijaisesti talousvalistus -tyylistä opetusta, jossa pääpaino on kulujen karsimisella (mikä on tietysti tärkeää sekin). Kuinka herättää innostus ‘kulujen karsimiseen’ sellaisen nuoren mielessä, joka on koko ikänsä kärsinyt perheen tiukasta taloudellisesta tilanteesta? Myönnän, en tunne hyvin koulujen nykyistä talousopetusta. Seuratessani oman lähipiirini nuorten koulunkäyntiä olen kuitenkin usein pohtinut sitä, eikö koulussa voitaisi panostaa siihen että nuoret kotitaustastaan riippumatta innostuisivat (uskallanko edes käyttää termiä) vaurastumisen mahdollisuudesta! Kun motivaatio on herännyt, työkalut löytyvät kyllä. Antaa nuorille realistinen kuva siitä, kuinka hän voi vaikuttaa omaan taloudelliseen tulevaisuuteen niin paljon helpommin kuin esimerkiksi ‘some-tähdeksi’ pyrkimällä.

Mieleeni muistuu kuluttajakäyttäymisenkin alalta tutut vaikutushierarkiamallit. Markkinoija haluaa vaikuttaa kaikkiin kolmeen osa-alueeseen: kuluttajan uskomuksiin (kognitiinen), tunteisiin (affektiivinen) ja toimintaan (konatiivinen). Tässäkin tapauksessa olemme varmaan liikaa keskittyneet tiedolliseen komponenttiin, kun ensin pitäisi saada herätettyä motivaatio ja tunteet.

opettajien roolista

Kirjoittanut Panu Kalmi 12.09.2017 21:12:21

Hei Arja, kiitos paljon oivaltavista kommenteistasi! Opettajilla on tosiaan haastava tehtävä. Olen samaa mieltä siitä, että pitäisi jakaa muutakin kuin tietoa: asenteisiin ja tunteisiin pitäisi pystyä myös vaikuttamaan. Haastetta varmaan syntyy siitä, miten tämä sopii opettajien rooliin, jossa neutraali tiedonvälitys on painottunut. Koululla on tärkeä rooli, mutta se kaipaa tuekseen myös esimerkiksi järjestötoimintaa, jossa käytetyt keinot ovat erityyppisiä.

Kommentoi:

*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 07.09.2017 - Verkkotoimitus
Login