Kielet tukevat toisiaan koulussakin

Julkaistu 05.09.2014.

Keskustelu kieltenopetuksesta, kielenoppimisesta ja kielitaitotarpeista on viime vuosina vellonut vilkkaana Suomessa. Meillähän kaikki opiskelevat jo peruskoulussa vähintään kahta kieltä äidinkielen lisäksi, käytännössä englantia ja toista kotimaista kieltä. Valinnaisten kolmannen ja neljännen jne kielen opiskelun suosio on laskusuunnassa. Myös lukio-opinnoissa kahden kielen oppimäärän suorittavien määrä on kasvussa useamman kielen oppimäärän suorittamisen kustannuksella.

Useamman kielen opiskelua vastustetaan usein vetoamalla väitteeseen, että oppiakseen kunnolla edes jonkun vieraan kielen pitäisi keskittyä vain siihen kieleen. Väite perustuu kuitenkin vanhentuneeseen näkemykseen kielten oppimisesta, jossa kielten oppimiseen käytettävissä oleva ”tallennustila” aivoissa nähdään vakiona ja kielet siksi toistensa kilpailijoina. Tätä on kuvattu metaforalla, jossa kielet ovat ilmapalloja ihmisen pään sisällä. Jos yksi kieli kasvaa, täytyy toisten kutistua, jotta kaikki mahtuisivat päähän. Tätä käsitystä kielten oppimisesta ja osaamisesta pidetään kuitenkin nykytutkimuksen valossa yleisesti vanhentuneena ja naiivina. Kielet, olipa kyse sitten useammasta äidinkielestä/ensikielestä tai myöhemmin opittavista kielistä, eivät kilpaile keskenään elintilasta aivoissa. Ne eivät myöskään toimi omissa palloissaan eristettyinä toisistaan. Sen sijaan kielet ovat vuorovaikutuksessa keskenään, ja yhdellä kielellä opitut käsitteet ja taidot ovat käytössä myös toisilla kielillä. Kielten voidaan kuvata integroituneen samaan ”keskusyksikköön”, jonka avulla opitaan ymmärtämään, puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan eri kielillä.

Keskusteltaessa kielten opetuksesta vetoamme myös helposti omiin koulukokemuksiimme ja toteamme, ettei mikään ole siitä muuttunut. Tämän väitteen paikkansapitävyys riippuu tietysti paljolti sen esittäjän iästä ja siitä, minkälaisia kieltenopettajia hänen koulutielleen on sattunut. Yleistäen voisi kuitenkin todeta, että jo opetussuunnitelmia tarkastelemalla näkee kuinka painopiste on siirtynyt säännöistä ja kieliopista yhä enemmän kielen monipuoliseen käyttöön vuorovaikutuksessa. Vuonna 2016 käyttöön tulevan opetussuunnitelman perusteluonnoksissa painotetaan myös eri kielten käyttämistä tiedonhaussa ja siltojen luomista eri kielten välille. Kieliä on siis tarkoitus opettaa ja oppia samoista lähtökohdista kuin niitä koulua ympäröivässä monikielisessä maailmassa tarvitaan, dynaamisessa yhteistyössä keskenään tiedon välittämisessä.

Kun lähtökohdaksi otetaan se että eri kielten osaamisella on yhteinen taito- ja tietoperusta, näyttäytyy useamman kielen opiskelu ihan eri valossa kuin ilmapallometaforan kautta. Uuden kielen opiskelu vahvistaa samalla muidenkin kielten perustaa, ja yhdellä kielellä opitut sisällöt ovat käytössä myös muilla kielillä. Kun tähän yhtälöön lisätään, että mitä useampaa kieltä jo osaa sitä helpompaa on oppia taas uusi kielijärjestelmä, on lopputuloksena että usean kielen opiskelu johtaa varmemmin hyvään ja monipuoliseen kielitaitoon kuin kaiken ajan ja energian keskittäminen yhteen vieraaseen kieleen.

Kommentit:

Kielen tehtävä ja tarkoitus

Kirjoittanut Tommi Lehtonen 05.09.2014 10:27:34

Hei Katri! Kiitos taas kiinnostavasta bloggauksesta! Viime aikoina on kielten opiskelun tarpeellisuutta vähätelty koneelliseen kääntämiseen ja tulkkaukseen liittyvillä teknisillä mahdollisuuksilla. Suomessa esimerkiksi Esko Valtaoja on maalaillut parinkymmenen vuoden päähän tulevaisuutta, jossa jokaisella on taskussaan käännöskone: riittää, että osaat yhtä kieltä - kone hoitaa loput. On oma kysymyksensä, onko tällainen tulevaisuuden visio teknisesti uskottava. Vielä tärkeämpi kysymys on kuitenkin se, mitä on kieli. Tuskinpa vain väline, jota voidaan esimerkiksi tekniikan saavutuksilla vaihtaa mielin määrin!

Kielen välinearvo

Kirjoittanut Katri Karjalainen 08.09.2014 08:38:41

Kiitos Tommi! Minulla on käännöäskursseja opettaessani aina ollut tapana kurssin alkupuolella antaa opiskelijoiden kääntää yksi teksti Google tanslatorilla. Sitten olemme tarkastelleet alkuperäistä tekstiä ja käännöstä rinnakkain ja todenneet, että kyllä ihmiskääntäjäää vielä tarvitaan. Ammattikäytössä olevat käännösmuistitkin kun toimivat niin, että tallentavat käyttäjän eli kääntäjän aiemmin kääntämistä teksteistä tietoa, ja etsivät sitten samanlaisia fraaseja uusista teksteistä. Niissäkin on siis ihminen tekstin takana ja vielä valitsemassa sopiiko ehdotettu sana/fraasi uuden tekstin kontekstiin. Vaikka teknologia tässä kuinka kehittyisi ja konekäännösten taso paranisi, tuo mainitsemasi tärkein kysymys ei muutu. Kielihän ei ole vain tekninen viestintäväline, jonka voi suoraan taivuttaa mille tahansa kielelle ja mihin tahansa kulttuuriin. Kuinka saisimme koneet ymmärtämään kulttuurin, kontekstin ja keskustelukumppanin vaikutuksen siihen, miten tietty viesti välitetään kohdekielellä? Ja entäpä kielten merkitys identiteetille? Uuden kielen oppiminen ja käyttäminen, pääseminen näin sisälle uuteen kieliyhteisöön, sen hyväksyntä ja kulttuuri jne muuttavat myös omaa identiteettiä. Tämä on rikkaus ja mahdollisuus, jota käännöskoneet eivät meille pysty tarjoamaan!

Kommentoi:

*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 05.09.2014 - Verkkotoimitus
Login