Julkisesta ja yksityisestä toiminnasta

Julkaistu 07.06.2017.

Tällä kertaa Hallinnon tutkija pohtii kansalaisille välttämättömien toimintojen järjestämisen ja uudelleenasemoimisen kysymyksiä

Kävin pari päivää sitten autoa katsastamassa. Aika löytyi näppärästi netin kautta, ja kun etukäteen olin asialla, hintakin oli normaalia halvempi. Paikka oli se vanha tuttu, jossa valtion toimintana järjestettyä autokatsastusta ennen järjestettiin. Autokatsastus on vain yksittäinen ja varsin triviaalia asia mutkikkaassa maailmassamme, mutta sen kautta voi avata sitä miten julkista toimintaa on meillä asemoitu uudestaan niin, että yksityisille organisaatioille on syntynyt liiketoimintamahdollisuuksia ja kansalaiset saavat silti palvelunsa aikaisempaan tapaan, tai jopa paremmin. Näiltä osin autokatsastus luo osaltaan mallia tulevaisuuteen, sillä julkisen toiminnan uudelleenasemoiminen jatkuu edelleenkin.

Katsastus on nyt aikaisempaa mutkattomampaa siksi, että sen hoitavat yritykset, joiden välillä on jonkinlainen kilpailutilanne. Näin on itse asiassa ollut jo vuodesta 1995 lähtien, joten tähän on jo totuttu. Vaikkei kilpailutilanne juuri ole tällä alueella hintoja laskenutkaan, se näkyy pyrkimyksessä tehdä kokemuksesta aikaisempaa myönteisempi. Helpompi toki on tätä kirjoittaa kun jäi nyt kokematta se voiko palveluun olla tyytyväinen silloinkin kun auto todetaan katsastuksessa korjaustarpeiseksi. Se olisi ollut kunnon testi myönteisen kokemuksen luomiselle.

Juuri siksi että katsastuksen suorittavat yksityiset yritykset, Suomi erottuu monista muista maista. Kaikkialla ei ole edelleenkään mahdollista, että lakisääteistä tehtävää hoitavat yritykset. Tällainen toimintamalli ei ole mahdollinen, jos riittävää luottamusta ei ole. Esimerkiksi korruptoituneessa valtiossa se ei toimine. Meillä toimii, sillä herrat ja narrit ovat autokatsastuksessa tasavertaisia hyvässä ja pahassa. Ostin kyllä kerran poliisin omistuksessa olleen vanhan Escortin vain huomatakseni, että vanhana hyvänä (?) aikana tasavertaisuus ei ollut ainut katsastukseen vaikuttava tekijä. Se leima oli kyllä tullut muusta kuin auton todellisesta kunnosta. Nyt haluan uskoa, ettei tuollaista enää ole.

Koska katsastus lakisääteisenä tehtävänä hoidetaan yksityisten toimesta, ollaan aika tukevasti julkisen ja yksityisen toiminnan välisellä harmaalla alueella. Kyse on yritystoiminnasta, jota julkinen valta valvoo pidemmälle kuin yksityistä toimintaa yleensä. Valvontaa hoitaa Liikenteen turvallisuusvirasto TRAFI, jonka sisältä löytyy joukko aikaisempia valtion virastoja. Katsastusten valvonnan taustalta löytyy aikaisempi Ajoneuvohallintakeskus (AKE), joka vuonna 1996 erotettiin Autorekisterikeskuksesta hallinnointia varten samalla kun samasta organisaatiosta erottaen perustettiin katsastustoimintaa varten valtionyhtiö Suomen Autokatsastus Oy. Sen seuraaja tunnetaan nyt nimellä A-Katsastus, ja sieltä tämän blogin tarina alkoi.

Kukaan ei varmaan vaihtaisi autokatsastusta takaisin aikaisempaan valtion monopoliin. Missä määrin autokatsastuksen kaltainen julkisen toiminnan uudelleenasemointimalli toimii muussa toiminnassa, on sitten hankalampi kysymys. Meillä on edelleen runsaasti ideologisväritteistä juupas-eipäs –keskustelua julkiseen ja yksityiseen toimintaan liittyen. Keskustelussa pelataan pitkälle stereotyyppisillä väitteillä. Tunnetta on myös pelissä aika tavalla. Tutkittua tietoa päätösten pohjaksi on kyllä, mutta ei taatusti tarpeeksi, eikä sitä taatusti käytetä tarpeeksi tai riittävän fiksusti. Lopultahan tieto on vain osatekijä, sillä kyse on väistämättä arvovalinnoista. Valintojen äärellä joutuu ottamaan kantaa siihen miten pitkälle on valmis jättämään kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvät tehtävät muiden kuin valtion ja kuntien hoidettaviksi.

Minulle kansalaisena ja julkisjohtamisen professorina arvovalinta ei ole helppo tehtäväksi. Hyväksyn sen, että julkista toimintaa uudelleenasemoidaan niin, että yksityisille löytyy lisää tilaa. En kuitenkaan missään nimessä pidä julkista tai yksityistä toimintaa jossakin ”parempana” vain siksi että se on julkista tai yksityistä. Haluan näyttöä ja pohdintaa siitä mitä etuja ja riskejä toiminnan julkisena tai yksityisenä järjestäminen pitää sisällään, ja kuinka voidaan parantaa onnistumisen mahdollisuutta silloin kun uudelleenasemointi on mahdollinen. Pidän myös tärkeänä sitä, että toisensuuntainen kehityskin säilyy vaihtoehtojen joukossa. Olisi mieletöntä lukita tilanne ikuisesti kun ei yhtään tiedä mitä on aikanaan edessä. Ei me tiedetty 1990-luvullakaan mitä oli tapahtumassa silloin kun päätökset autokatsastuksen osalta tehtiin. Epäonnistuminen on aina vaihtoehtona, kuten Adam Savage useissa Myytinmurtajien jaksoissa on meitä valistanut. Koetetaan muistaa se, sillä eräänlaisia kokeitahan tarkoitetut muutokset aina jossain määrin aina ovat.

Esa Hyyryläinen

Kommentit:

Esimerkkinä koulut

Kirjoittanut Tommi Lehtonen 07.06.2017 14:33:33

Hei Esa! Tämä on kiinnostava aihe. Yksityiset koulut ovat esimerkkitapaus julkisen ja yksityisen välisestä suhteesta, joka on kaikkea muuta kuin yksioikoinen. Suomessa yksityiskoulut, kuten steiner-, freinet- ja montessorikoulut, saavat leijonanosan rahoituksestaan valtiolta oppilasmäärän mukaan. Koulut saavat kyllä kerätä kannatusmaksuja, mutta vain vapaaehtoispohjalta. Yksityiskoulut ovat siis Suomessa suurin piirtein yhtä sosiaalisia kuin kuntien koulut ja normaalikoulut. Julkisten ja yksityisten koulujen keskeiset erot liittyvät pedagogisiin käytäntöihin ja perusajatuksiin, ryhmäkokoon sekä vanhempien rooliin.

Jatkan edellisestä

Kirjoittanut Esa Hyyryläinen 07.06.2017 14:50:29

Tutkittu tieto julkisten ja yksityisten oikeista eroista on riittämätöntä. Minulle on muodostunut sellainen käsitys, että eroja kyllä on, mutta ne eivät ole aina niissä jutuissa, joihin stereotyyppinen tarkastelu ne haluaisi sijoittaa. Lisää tietoa esimerkiksi julkisten ja yksityisten koulujen osalta tarvitaan siis ehdottomasti. Muuten emme pääse julkisen ja yksityisen stereotypioista eroon. -EH-

Tutkimuksen kenttä laajenee pian vauhdilla

Kirjoittanut Pirkko Vartiainen 09.06.2017 10:10:34

Sote-alalla yksityisiä palveluja on ollut myös jo pitkään. Esimerkistäsi ne toki poikkeavat siinä, että valtio on subventoinut tuota yksityistä palvelua korvaamalla osan palvelumaksusta Kelan kautta. Kvasitoimintaa sanoisin.

Tulevaisuudessa tilanne muuttuu, kun asiakas maksaa saman hinnan riippumatta siitä mikä taho palvelun tuottaa. Ainakin näin nyt uskotaan….

Joka tapauksessa, tuossa tilanteessa päästään todella tutkimaan, missä ovat yksityisen ja julkisen erot laadun, osaamisen, asiakastyytyväisyyden, saatavuuden jne. alueilla. Tulee olemaan mielenkiintoista.

Muuten, markkinat ovat jo aika aggressiivisia. Mitkä tahot mahtavat olla etukenossa? Tiedän.

Myös esimerkkisi menee kehuen läpi!

Kirjoittanut Arto Isosaari 09.06.2017 11:45:29

Asiakasrajapinnalla valtion ja kuntien palvelukin on "vain" ihmisen tarjoamaa palvelua.

Vaikka näitä arvovalintoja puolestamme tehtäisiin valinnan vapautemme nimissä, jotain häiritsevää ja vastenmielistä on siinä, että systeemiin luotetaan toisin kuin ihmiseen. Jopa että henkilön ajatellaan olevan parempi ja luotettavampi yksityisen palveluksessa kuin julkisessa. Absoluuttista uskoa hallinnon/johdon hyvyyteen ja vilpitöntä riemua ihmisen käyttäytymisen suhteen tämä ei aiheuta.

Vielä asiasta

Kirjoittanut Esa Hyyryläinen 12.06.2017 08:51:21

Jo 1980-luvun lopussa Setälän kirjasta Julkisen palvelun kuva selvisi se, että ihmiset pitävät vertailutilanteessa yksityistä julkista parempana. Samalla selvisi se, ettei arvion tekemiseen tarvita omaa kokemusta, vaan että se perustuu usein mielikuviin ja tarinoihin. Olen ihan varma, että samansuuntainen perusta löytyy niiltä osin kun joku pitää joissain asioissa julkista yksityistä parempana. Aitoa vertailutilannetta ei päästä tekemään juuri milloinkaan, joten "varmaa" tietoa ei juuri käytettävissä. Mutta, niinkuin sanottu, se ei näköjään estä ketään arvioimasta julkisen ja yksityisen "paremmuutta". Itseasiassa on jopa niin, että neutraaliin tarkasteluun pääsemiseksi täytyy itsekin tehdä työtä mielikuvien ja tarinoiden jättämiseksi pois kuviosta. -EH-

Markkinoiden piirteet huomioon?

Kirjoittanut Kristian Siikavirta 31.07.2017 10:10:50

Terveisiä lomalta :) Esa osui taas hyvään aiheeseen, jolla on paitsi suuri yhteiskunnallinen merkitys myös yllä mainittu tunnepuoli eli "arvolataus".

Oma kokemukseni katsastuksen muutoksesta on myönteinen, vaikka Ooppeli en mennytkään heti läpi (etujousi poikki). Muistan että alkuun 1990-luvulla oli pelkoa ja havaintojakin hinnannoususta ja markkina-aseman hyödyntämisestä uusien tarkastusten avulla (vikakoodit). Nyt asia ei enää aiheuta huolta?

Katsastusmerkkinan laajuus on lakisääteinen. Kaikki autot (noin 2,5 miljoonaa) on katsastettava säännöllisesti. "Yksinkertaiselle" palvelualalle ei ole ilmeisesti syntynyt monopolia tai vastaavaa ja asiakas käyttää palvelun hankkimisessa omaa eikä verorahaa kuten vaikkapa tulevassa sotessa.

Voisiko rakenteiden uudistuksissa ottaa huomioon markkinan ominaispiirteitä kuten rahoitus, hyödykkeen luonne, informaation rakenne, kulttuuriset lähtökohdat ja toimijoiden määrä ym.?

Kommentoi:

*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 07.06.2017 - Verkkotoimitus
Login