Aluepolitiikan uusi aika

Julkaistu 09.06.2014.

Aluepolitiikka ansaitsee kunnianpalautuksen

Aluepolitiikka tarkoittaa yhteiskunnan alueelliseen organisoitumiseen vaikuttavia tietoisia päätöksiä ja toimintatapoja. Suomessa aluepolitiikan ideana oli pitkään  omaehtoisten kehitysedellytysten turvaaminen kansalaisille, yrityksille ja paikallisyhteisöille. Tämä arvioitiin oikeudenmukaisuuden ja kilpailukyvyn kannalta ihanteelliseksi.

Aluepolitiikan viimeinen suuri vuosikymmen oli 1980-luku. Sen jälkeen aluepolitiikka on romahtanut. Tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat syvällisesti yhteiskunnan alueelliseen olemukseen, mutta  päätösten ja aluekehityksen välisiä yhteyksiä ei enää ennalta arvioida.

Valtakunnallisia aluekehittämisen ja alueiden käytön tavoitteita määritellään edelleen. Ne ovat kuitenkin päätöksenteossa vailla merkitystä. Heppoiset EU:n ja ja kansalliset aluekehittämisen välineet eivät keskittymisen ja paikallisyhteisöjen orpoontumisen suurta suuntaa muuta. Maaseutupolitiikka on kutistunut kuriositeetiksi.

Aluepolitiikasta on tullut ruma sana.  Hallinnonalat  tekevät uudistuksia, joiden perustana on kansalaisten maantieteen sijasta oma mukavuudenhalu ja kritiikitön suuruuden logiikan arvostus. Seurauksena ovat kuihtuvat paikallisyhteisöt ja turvattomuuden lisääntyminen. Tällaista kokonaisuudesta piittamatonta toimintaa kutsutaan osaoptimoinniksi Paraatiesimerkki on poliisihallinnon mankeloiminen suuryksikköpohjaiseksi kummajaiseksi, jonka seurauksena turvallisuuspalvelut ovat erityisesti maaseudulla dramaattisesti heikentyneet.

Uudistusten suunnitteluvastuussa ovat kulloisenkin hallinnonalan sisällön asiantuntijat.  He ovat välttämättömiä, mutta harvoin he ovat perehtyneet yhteiskunnan alueellisen organisoitumisen periaatteisiin. Uudistusten aluevaikutukset jäävät arvioimatta. Joka kerta päädytään halintoalueiden ja palveluyksiköiden roimaan suurentamiseen ja erityisesti maaseudun lähipalvelujen heikentämiseen.

Seuraava hyppy tuntemattomaan on suuri sote -uudistus. Se vie sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuun pois kunnilta. Samalla siirtyy yli puolet kuntien budjeteista  jättimäisten sote-alueiden hallintaan. Sote -uudistuksen valmistelu siirrettiin suljettujen ovien taakse. Julkista keskustelua valmistelijat eivät ole halunneet. Lakiesitys tulee ylhäältä annettuna.

Valtionvarainministeriön kuntaosasto on järjestänyt pitkin kevättä seututilaisuuksia. Kuntia on kehotettu rohkeaan omatoimisuuteen.  On kuitenkin kohtuutonta edellyttää kuntapäättäjien ottavan kohtalon omiin käsiinsä, koska kuntien tulevaa roolia muovaavat reunaehdot ovat hämärän peitossa. Ensin on pystyttävä päättämään sote-uudistuksen konkretia. Kun se on tiedossa, on aika arvioida kuntien uutta ideaa ja roolia. Vasta niiden kirkastuttua on kuntaliitospohdintojen aika. Kuntajakoselvityksiin ei olisi juuri nyt kaupunkiseuduilla tarvetta.

Hätiköiminen voi synnyttää tarpeettoman suuria kuntia, joissa paikallisdemokratia ja kansalaisten vaikutusmahdollisuudet hiipuvat sekä palvelut keskittyvät liiaksi. Valtiovarainministeriö näyttää suosivan suurkuntiin yksiselitteisen myönteisesti suhtautuvia erityisten kuntajakoselvitysten tekijöitä. Tällainen syö uskottavuutta, sillä aitoja vaihtoehtopohdintoja ei esitetä: suurkunnat ovat ratkaisu kaikkeen.

Suomen alueellisen organisoitumisen itse aiheutetut vääristymät ja epäoikeudenmukaisuudet ovat saavuttaneet äärirajan. Seuraavan hallituksen kunniatehtävä olkoon aluepolitiikan palauttaminen päätöksenteon eturintamaan.

Hannu Katajamäki

Kommentit:

Keskustelusta ja sen puutteesta

Kirjoittanut Esa Hyyryläinen 13.06.2014 08:51:00

Jos olisin itse valmistelemassa Sote-esitystä, minustakin tässä vaiheessa sitä olisi parempi valmistella suljetuin ovin. Mikään ei kuitenkaan estä meitä muita keskustelemasta siitä ja muista esiinnostamistasi kysymyksistä. Ei siellä mitään yllättävää taida olla muhimassa. Mikään ei periaatteessa estä keskustelemasta muistakaan ajankohtaisista isoista kysymyksistä tässä yhteiskunnassa, paitsi ehkä se, ettei meillä näy olevan kunnon keskustelukulttuuria lainkaan.

Meille on tyypillisempää odotella, että tulisi tilaisuus keskusteluun kuin aloittaa keskustelu itse. Esimerkiksi turvallisuuspolitiikan osalta Naton kanssa odotellaan aina jotain, jota ei koskaan tule. Aika ei ilmeisesti ole koskaan oikea, eikä esimerkiksi pääministerillä saisi kaikkien mukaan edes olla siitä mielipidettä jos ei hallitusohjelmassa sanota että sellainen saa olla ja kerrota samalla mikä se saa olla. Miten tässä sitten keskustelet?

Aluepolitiikan kanssa voi olla nyt sama juttu. Ollaan jumissa asetelmassa, joka ei ihan heti mihinkään muutu, ja harmitellaan kun ei voi keskustella. Sinä Hannu toit oman mielipiteesi selvästi esille, nyt on meidän muiden reagoitava siihen. Siitä se keskustelu syntyy. En tosin ole erityisen toiveikas. Nämä blogit on hyvä esimerkki keskustelukulttuurimme ohuudesta. Niistä ei juuri käydä keskustelua vaikka taatusti meillä niissä esiinnostetuista asioista mielipiteitä on, eikä muuta oikeastaan tarvitakaan. Kun vaan tietäisi millä tämän keskustelemattomuuden murtaisi? -EH-

SoTe:sta ja keskustelemattomuudesta

Kirjoittanut Jussi Hellgrén 16.06.2014 08:29:49

Olen Hannun kanssa huolissani aluepolitiikan arvostuksen laskusta ja Esan kanssa yhtä huolissani rohkeuden puutteesta politiikan suuntaviivoista keskusteltaessa.

Suomi on edelleenkin ns. "perässähiihtäjien maa". Sodan aikana tämä oli kai selviytymisen kannalta välttämätöntä ja oli sitä vielä sotakorvausten suorittamisen aikanakin. Sama tyyli vain on jäänyt turhaan päälle.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa ne kabineteissa keksityt oivallukset eivät joko toimi tai sitten ne eivät kansalle kelpaa alun perinkään. Päättäjät sitten ihmettelevät, että missä oikein vika on, kun se "yhdessä sovittu" ei sitten lähdekään käyntiin.

He eivät tajua että asioista ei olekaan keskusteltu. On vain laajasti toistettu samoja mielipidejohtajien argumentteja, joista sitten on kuviteltu muodostuneen kansan mielipiteen.

Tässä päättäjämme ovat ajaneet yhtä lailla samaan miinaan kuin me muutkin. Olemme lakanneet ajattelemasta omilla aivoillamme ja tässä on tulos.

SoTe-asian kanssa olemme siinä tilanteessa, että yksityiset terveyspalveluyhtiöt ovat nyt ottamassa ohjat käsiinsä. Ne tarjoavat pienille kunnille pelastusta tästä valtiovallan kylvämästä epävarmuudesta.

Sopimusteitse tarjotaan yksityistä ratkaisua kunnan terveyspalvelujen säilyttämiseksi. Ymmärrän tilanteen yritysten kannalta, koska niin minäkin varmasti tekisin heidän asemassaan. Heille on luotu herkullinen markkinarako.

Kunnilla vain ei ole tästäkään huolimatta asiasta sen parempaa varmuutta. Valtion toimenpiteet voivat aivan hyvin tehdä tyhjiksi yhtiöiden tosissaankin tekemät lupaukset.

Haluankin kysyä: Eikö tämä ole jo riittävä osoitus siitä, että asioiden luotettava hoito on jo karannut hallituksemme näpeistä? Kansa eli kunnat hakevat yksityisiltä firmoilta sitä, mitä on ennen totuttu pitämään valtionhallinnon luonteenomaisimpana ominaisuutena eli pitkäjänteisyyttä, ennustettavuutta ja vain maltillista kustannusten nousua.

Missä on syy? Hallituksessammeko? Ei ole. Esa Hyyryläinen sen jo kertoi ja minä vielä tarkensin asiaa. Syy on meissä perässähiihtäjissä, jotka emme uskalla kertoa keisarille, että vaatteet taisivat sinulta aamulla unohtua.

Hannun alunperin esittämään huoleen Hannu itsekin tietää ratkaisun, muttei suoraan sitä kehtaa sanoa, joten minä autan:

Tarvitaan aluetieteen tehokkaampaa sivuaineopetusta mahdollisimman monelle Suomen yliopistojen kautta valtion päättäjäksi tai virkamieheksi aikovalle.

Tietenkin tarvitaan muitakin vahvoja aloja. Itse olen käytännössä havainnut talousoikeuden ja aluetieteen yhdessä olevan hyvin toisiaan tukevan aineyhdistelmän, joten haluaisin että siitä muodostettaisiin virallisestikin yksi täällä Vaasassa tarjottava opintokokonaisuus.

Muitakin vastaavia poikkitieteellisyyksiä varmasti tarvitaan, mutta minä tunnen paremmin vain tämän oman yhdistelmäni, joten toiset saavat nyt jatkaa tästä.

Oppimatta kohti seuraavia odotuksia

Kirjoittanut Arto Isosaari 17.06.2014 10:22:08

Ennen helvetti jäätyy kuin Suomi sitä tai tätä. Syyksi esitetään, että meiltä puuttuu tarvittava kulttuuri. Nauramme ruotsalaiselle keskustelukulttuurille, jossa mielestämme ei saada päätöksiä aikaan riittävän nopeasti. Onko Ruotsi sitten muka jäänyt pahasti jälkeemme? Eurooppalaisen juomakulttuurin omaksuminenkaan ei ole mennyt ihan putkeen. Ongelmat eivät ole ratkenneet, vaikka olemme ottaneet uudet juomatavat omien lisäksi. Tulisieluisina tunnettujen Etelä-Amerikan ja Välimeren kansojen korkean jalkapallokulttuurin edustajat etenevät puuduttavan rauhallisesti kohti vastustajan maalia ja maailmanmestaruutta. Samaan aikaan koto-Suomessakin pelataan samannimistä lajia. Suomifutaaja pyrkii nopeasti ja suoraviivaisesti päämääräänsä, aivan kuten humalahakuinen heimoveljensä tai tuloshakuinen esimiehensä.

Harjoituksen puutteesta meitä ei voi syyttää, mutta kuten sotessa, meille näyttää kelpaavan vain oman käsityksemme mukainen paras. Täydellinen yksilö- ja ihmesuoritus tolpan kautta maaliin. Sitä odotellessa muut hoitavat pokaalit, potilaat ja pian muutkin asiamme. Tilanne ei parane sillä, että harjoittelemme vain kotona ja höpisemme omissa piireissämme.

Keskustelemattomuus ja vetäytymisemme ovat kutakuinkin ymmärrettävissä, mutta eivätkö hiljaiseen luonteeseemme sovi myöskään maltillisuus ja rauhallinen edistyminen? Nokia, Lordi, Pisa-tulokset ja jokunen muu rikkoivat kaavan hetkeksi, kunnes kansanluonne on taas viemässä näistäkin voiton. Kuitenkin olemme melko hyvin pärjänneet maaksi, joka sijaitsee aivan liian pohjoisessa, ja josta tuntuisi puuttuvan paitsi luonnonvarat myös kaikki muut resurssit ja joka ikinen kulttuuri.

Kommentoi:

*Pakollinen kenttä

Takaisin

Päivitetty 11.06.2014 - Verkkotoimitus
Login